lauantai 18. toukokuuta 2013

Hot Fix kokeiluja

Ostin joku aika sitten muutamia Hot Fix kalvoja ja nyt sain aikaiseksi kokeilla tehdä niistä jotain. Kimallekalvoja oli helppo käyttää. Piirsin ensin paperille kuvan ja leikkasin sen. Sen jälkeen piirsin kuvan kaavan mukaan kalvolle ja leikkasin irti, pienempiin osiin käytin myös veitseä. Sen jälkeen kuvat vain silitettiin kankaalle ja poistettiin suojamuovi. Tällä tavalla saa helposti tehtyä isommallekin lapselle kivoja juttuja, vaikka meidän tyttö kyllä sanoi, että hänellekin pitää tehdä edellisen postauksen pupu applikaatio johonkin vaatteeseen.
Syntyi kaksi vaatetta, pipo ja paita. Minuun on tainnut iskeä joku turkoosi hulluus. Koko ajan tekisi mieli vain ommella turkoosia, vihreää, keltaista... Laatikossa odottelevat pinkit ja punaiset kankaat ei houkuttele yhtään. Toisaalta se ei haittaa, koska tyttö ilmoitti, että hänkin tykkää eniten turkoosista ja vihreästä.  Näihin kuitenkin sopi kivasti pinkit kantit tuomaan tyttömäisyyttä.
                                        
                                          Paitakaava: Ottobre Pupunen omilla hihamuokkauksilla
                                          Pipokaava: oma
                                          Kankaat: Majapuu
                                          Hot Fix kimallearkit: Seriväri

 Paidan hihoista tuli tosi nätit, tein rypytykset framilonilla. Seuraavalla kerralla kokeilisin kuitenkin kantata hihansuun koko matkalta, voisi olla parempi niin.
Piposta tuli tosi kiva ohkainen vuorittamaton kesäpipo.
Tähän pipon kuvaan hyödynsin paidan kuvasta leikattuja osia. Tästä taisi tulla kauniimpi kuva, isommassa sudenkorennossa jäi häiritsemään pää, joka ei oikein onnistunut. Kummasta sudenkorennosta sinä pidät enemmän?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Katastrofi ja melkein onnistunut

Kaksi bodyä, joista toinen oli täysi katastrofi ja toinen jo melkein onnistunut. Tässä kuvassa roikkuu se melkein onnistunut. Kun ostin Janomen peitetikkarin ja kantinkääntäjän, luulin että kanttausten teko helpottuu, mutta alkuun se tuntui vain vaikeutuvan. Ehkä se sitten harjoituksen myötä oikeasti helpottuukin. Tähän bodyyn sain jo ihan siistiä jälkeä aikaiseksi, mutta resori vetää kangasta liikaa kurttuun, joten sitä täytyy vielä säätää.
Body onnistui kuitenkin sen verran kohtuullisesti, että tein siihen pupu applikaation. Tällainen kietaisumallinen body on kätevä, kun allaoleva kangas suojaa vauvan herkkää ihoa, niin uskaltaa tehdä applikaatioitakin.
Hihansuut tein taas käännettäviksi, niin ei tarvitse käyttää tumppuja.
Bodyn kaveriksi tein vielä terälliset puolipotkarit.
Tässä vielä se katastrofi. Kuten näkyy niin lopputulos on aika vinksahtanut :) Tämän ompelu oli kyllä yhtä tuskaa, mutta taistelin loppuun asti, eikä kyllä tainnut kannattaa. Kanttaus on tehty osittain peitetikkarilla ja osittain saumurilla + ompelukoneella. Onnistuinpa vielä ompelemaan toisen turkoosin resorin nurinpäin, mutta en viitsinyt edes korjata. Seuraavat bodyt toivottavasti onnistuu paremmin!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Tulevalle vauvalle

Meille pitäisi pian syntyä vauva ja olenkin nyt koittanut ehtiä ompelemaan muutamia vaatteita uudelle tulokkaalle. Ajattelin, että jos touko- ja kesäkuussa pitelee vielä kylmiä ilmoja, niin tällaiselle joustofroteiselle haalarille voisi olla käyttöä. Voihan se olla, että helteet yllättää eikä tätä tarvita, mutta onpahan ainakin varalta olemassa :)
Kaavan tähän tein niin, että lähdin liikkeelle Ottobren jumpsuit kaavasta ja muokkasin siitä omanlaisen. Koitin tehdä kooksi 50cm, mutta vähän hankala vielä arvioida onnistuinko. Kunhan pääsee sovittamaan, niin sitten se selviää. Turkoosi autokangas on ostettu tietysti Metsolasta. Minusta tuo kangas on aivan vastustamattoman ihanaa ja onneksi sitä jäi vielä vaikkapa housuja varten. Musta-valkoraidalliset kankaat on ostettu joko Majapuulta tai Pehemiältä, en muista enää kummasta.
Hihan- ja lahkeensuut tein niin, että resorit voi kääntää sormien ja varpaiden suojaksi.
  Haalari on vuoritettu kokonaan joustofroteella ja nepparit saa auki lahkeensuun resoriin asti.
Haalarille kaveriksi tein pienen lakin, josta saattoi kyllä tulla kokoa nukke, joten ompelin toisenkin hieman isomman varalta. Lakin kanteista näkee ettei oltu Janomen peitetikkarin ja kääntäjän kanssa kavereita ihan alkuun, mutta onneksi nykyään tulee jo parempaa jälkeä.